5. GST-Smash6 2-2

GST - Smash 6 2-2 (Tennispuisto, 21.1.2012)

Lauri (5) - Smash I (6) 6-3, 6-3

Ok pelillä hyvä voitto, tyytyväinen täytyy olla. Etukäteen oma kunto ja vire arvelutti, edellisestä pelikerrasta oli reilu kaksi viikkoa, ja toisaalta liikuntaa oli pohjilla vähän turhankin kanssa lumitöiden ja lumisen työmatkapyöräilyn merkeissä.

Vastustaja vaikutti mukavalta ja vähän turhankin juttelevaiselta, koitin pisteiden välissä ja puoltenvaihdoissa keskittyä vain omaan peliin turhian tarinoimatta. Ottelu alkoi syötönmurroilla ja vastustaja yllätti paukuttamalla kovaa ykkössyöttöä ja väläyttelemällä kovia rystyjä ja kämmeniä. Onneksi vastaavasti kakkonen oli pehmeähkö, välillä peruslyönnit olivat rauhallisempia ja toisaalta osa kovista pommeista karkaili kentän rajojen ulkopuolelle. Omat lyönnit olivat hiukan hakusessa ja erityisesti rystysyötönpalautukset menivät usein jäykillä jaloilla verkkoon. 3-3 tilanteessa sain tärkeäksi muodostuneen breikin, ja sain terävöitettyä omaa peliä 6-3 erävoittoon.


Toisen erän alussa olin jo päästä 2-0 johtoon mutta pitkän geimin jälkeen tilanne olikin 1-1 ja vastustaja taas paremmin mukana pelissä. Oma keskittyminen onneksi säilyi ja jaloissa riitti liikettä. Peli eteni tasatahtia taas 3-3:een tiukkojen geimien kautta. Sitten sain taas tärkeän breikin ja pidin hyvin syöttöni 5-3 johtoon. Sain hankittua vastustajan syötössä 40-0 johdon ja kolme matsipalloa. Vastustaja laittoi jo hiukan luovuttaneissa fiiliksissä kakkossyötön alakautta. Pitkähkön pisteen jälkeen tuli voitto kotiin.


Ottelu pysyi koko ajan tiukkana enkä voinut olla varma voitosta kuin vasta vikan pisteen jälkeen. Hyvää pelissä oli oma keskittyminen ja liike pääosin. En hermostunut välillä tulleista omista helpoista/turhista virheistä vaan jaksoin jauhaa ja rakentaa pisteitä. Reidet eivät olleet herkimmillään mikä aiheutti pari ylimääräistä tuplaa. Kämmentä sain suunnattua hyvin nurkasta nurkkaan mutta paras teho uupui. Rysty toimi varmana painavahkona krossina ja välilllä onnistui linjakääntökin. Hyvä fiilis jäi matsista, tällaista lisää!


Matsin kesto pallotteluineen 1h 35min, keskisyke 153, max 179

Markus (2) - Smash II (5) 2-6, 2-6

Nyt kun koitoksesta on jo yli viikko aikaa, turha lienee liikoja satuilla tai suurempia valheita kertoa. Typistettynä edelleen pallovarmuus oli se minkä puutteeseen peli kaatui. Juuri kaikki pisteet tulivat (tai tässä tapauksessa menivät) virheistä. Sain muutamia hyviä lyöntejä mutta aina kun sai painostettua paikan, päättyi ralli virheeseen. Syöttökään ei kulkenut ihan viikon aikaisempien treenikertojen malliin, mutta jotenkuten kelvollisesti kuitenkin. Useamman kerran siitä pääsin painostamaan, mutta ratkaisua en saanut aikaan. Siis itselle edullista.

Vastustaja ei ollut kova. Pisti paljon palloa lyhyeksi ja aika keskelle, paremmalla varmuudella olisi voinut tappaa ja ohjata peliä aika paljon. Nyt tähän ei ollut mahdollisuutta. Lyönneissä ei ollut rentoutta, enkä saanut tarpeeksi liikerataa niihin, ja reilun yläjengan sijasta tuli lyötyä suoraan joka aiheutti sen että useimmat pallot löytyivät takaseinästä. Olis pitäny naulata sinne jonkun vihamiehen kuva niin olisi siitäkin ollut jotain hyötyä.

Pelit olivat kyllä pitkiä, ja niitä jauhettiin pitkään tasatilanteessa. Ei olisi paljoa vaadittu että niitä olisi tullut myös allekirjoittaneelle, mutta kävipä niin että varmaan noin parista kolmestakymmenestä pelipallosta sain vain muutamia. Häpeällistä, ja kyllä siinä parit vittupäätkin oli pistettävä ilmoille, kuten hallissa samaan aikaan olleet pääsivät todistamaan.

Ehkä ensi kerralla paremmin, tai jos ei, pitänee urheilujuoman sijasta jo erätauolla vaihtaa viihtyvyyttä parantavaan "sporttidrinksuun".

Timo (1) - Smash III (5) 4-6, 5-7

Peliesitykseni oli ihan OK ja tsemppasin kentällä hyvin, mutta "henkisesti" en ollut pelissä mukana ihan niin hyvin kuin olisi pitänyt. Pari päivää aiemmin hieman muljauttamani olkapää tuntui häiritsevän hieman peliä ajatuksissani, vaikkei se varsinaisesti kipeä ollutkaan. Samaten (sinänsä hyvin tervetulleiden) katsojien läsnäolo tuntui tuovan ylimääräistä hermoilua peliini.

Pelin aikana olisi voinut ehkä hieman enemmän kokeilla erilaisia taktiikoita, mutta toisaalta vastustaja löi aika hyvin molemmilta puolilta, ja mitään ihan ilmiselvää heikkoa kohtaa ei mielestäni ollut. Nimeltämainitsematon katsoja sanoi pelin jälkeen, että ehkä matalaa palloa olisi voinut enemmän kokeilla. En tiedä - ainakin vastustajan vahvin lyönti, inside out -kämmen tuntui lähtevän aika napakasti keskeltä kenttää matalastakin pallosta.

Jäin molemmissa erissä breikin jälkeen aikaisessa vaiheessa - osittain vastustajan hyvää peliä, osittain heikkoa peliä minulta - mutta pääsin kuitenkin molemmilla kerroilla 4-4 -tilanteeseen ja yrittämään breikkiä kaksi kertaa. Nuo tärkeät pisteet pelasin tosi heikosti, se jäi kismittämään tällä kertaa eniten. Tärkeät pisteet pitäisi pelata paremmin, se on ollut ongelmani koko kauden.

Neljän tappion jälkeen pitäisi pikku hiljaa siirtyä "hyvä häviäjä"-osastolta "winning ugly"-osastoon. Down the line -kämmenwinneritkin ovat ihan kivoja, mutta virheiden määrähän nämä pelit yleensä ratkaisee. Vastustajien kolmospelaajat ovat olleet kyllä hyviä, ja näitä matseja on ollut mukava pelata, kun palloa on lyöty kunnolla eikä vain tuupattu kaaripalloja vastustajan virheiden toivossa.

Mikko (-) / Johan (-) - Smash II (2) / IV (2) 3-6, 7-5, 10-7

Mikko:
Urheilulehden Esko Seppänen oli täysin myyty keväällä 2011 seuratessaan Helsingin IFK:n karavaanin kulkua matkalla murskaavaan Suomen mestaruuteen. Seppänen hehkutti joukkuetta ratkaisevan välieräottelun jälkeen seuraavin sanoin: "HIFK oli niin häpeällisen, sairaalloisen,  nolon, ennennäkemättömän ja dominoivan ylivoimainen."
 
Lauantaina 22. helmikuuta kuluvaa vuotta esitettiin Tapiolan Tennispuiston Greenset -pintaisella seiskakentällä näytös, joka olisi pakottanut Seppäsen korottamaan ylistyslauluaan vähintään puolellatoista oktaavilla. Siinä määrin musertava oli ensimmäistä kertaa virallisessa nelinpeliottelussa parina pelanneiden Kerolan ja Grahnin esitys.
 
Lähtökohdat otteluun eivät olleet parhaat mahdolliset. GST:n joukkue oli voittanut hetkeä aiemmin päättyneistä kolmesta kaksinpelistä ainoastaan yhden, joukkueen todellisen ykköspelaajan L. Markelinin kypsytettyä vastustajansa suoraan kahdessa erässä. Näin ollen joukkueen pistepussin täydentyminen oli jälleen kerran jäänyt nelinpelin varaan. Nelinpeliparin valmistautuminen otteluun olisi niin ikään voinut sujua paremmin: Kerola saapui otteluun suoraan Tallinnan laivalta epäonnisen pokeriturnausmatkan päätyttyä jo alkumetreille ja Grahn puolestaan oli ollut epäonnisessa base-hypyssä tapahtuneen loukkaantumisensa myötä sivussa tositoimista useita kuukausia. Lisäksi, kuten todettua, aiempi nelinpelikokemus parina rajoittui muutamaan harjoitusmielessä pelattuun erään.
 
Ottelun ensimmäinen erä ennakoi vielä varsin tylyjä lukemia kotijoukkueen kannalta. Kerola oli pihalla kuin Arsène Wenger nykyjalkapallosta ja normaalisti varmasyöttöisen Grahnin suorittaminen oli luvalla sanoen perseestä. Avauserä vastustajille selvin 3-6 numeroin alle puolessa tunnissa.
 
Erätauolla Kerola ja Grahn päättivät kuitenkin muutamista taktiikkamuutoksista, joiden tavoitteena oli murentaa vastustajien orastava pelihuumori. Ensinnäkin päätettiin alkaa lyödä palloa kenttään verkon ja takaseinän sijasta. Toiseksi Grahnin ykkössyötön nopeutta säädettiin alaspäin 154 km/h:sta 107 km/h:iin, jotta mies ehtisi paremmin toteuttamaan vanhaa kunnon syöttö-volley -peliä. Ja kolmanneksi Kerolan Challenger tour -tason kakkossyötön nopeutta päätettiin nostaa neljällä yksiköllä ensimmäisen erän 37 km/h:sta.
 
Muutokset tuottivat toivottua tulosta, sillä vastustajille osoittautui täysin mahdottomaksi murtaa GST:n huippuparin syöttö ottelun toisessa erässä. Jottei ottelu kuitenkaan olisi kääntynyt vielä tässä vaiheessa täysin yksipuoliseksi näytökseksi, päätettiin vastustajien syöttövuoroissa pelata puolivaloilla ja antaa heidän ylläpitää illuusiota mahdollisesta otteluvoitosta. 6-5 -tilanteessa oli kuitenkin tehtävä ratkaisu, ja erän ensimmäinen ja viimeinen syötönmurto näki päivänvalon Grahnin piiskatessa rystylyöntinsä vastustajien välistä kenttään. Välittömästi pallon otettua toisen pompun kentästä kääntyivät kaikkien hallissa olleiden pelaajien sekä katsomossa notkuneen GST:n juomavastaavan päät kohti seiskakenttää, josta kuului kaksi kovaa napsahdusta Smashin parin selkärankojen annettua periksi.
 
Kaksi ensimmäistä erää oli pelattu ATP-kisoista tutulla, totaalisen älyvapaalla no ad -säännöllä, joten ottelun kolmas erä oli mahdollista pelata super-tiebreakina täysimittaisen erän sijaan. Kerola ja Grahn tiesivät tässä vaiheessa jo voittavansa ottelun, joten harjoituksen maksimoimiseksi he ehdottivat luonnollisesti erän pelaamista kokonaisena. Vastustajapari puolestaan vaistosi häilyvien mahdollisuuksiensa roikkuvan lyhyen katkaisupelin varassa, joten pelitapa päätettiin ratkaista kolikkoa heittämällä. Vastustajat saivat huokaista osittaisesta helpotuksesta arvan osuttua super-tiebreakin kohdalle.
 
Lämmittelyt oli lämmitelty ja oli suoritusten aika. Kerola ja Grahn lähtivät tappamaan katkaisupeliä heti alkuunsa, ja ottivatkin leikitellen neljä ensimmäistä pistettä. Ja vaikka tärkeintä ei olekaan voitto, vaan vastustajan täydellinen nöyryyttäminen, päätti Kerola kuitenkin viidennessä pisteessä antaa armon käydä oikeudesta ja sijoitti vapaasta paikasta kämmenvolleyn juuri sen verran verkkonauhan alapuolelle, että sai sen näyttämään vahingolta. Lähes huomaamaton littipeukku kohti Grahnia, joka vastasi nyökkäyksellä: tämä on meidän peli, nou hätä. 4-1 -tilanteesta eteenpäin edettiin sulassa sovussa tasatahtia GST:n parin vähintään kahden pisteen johtoasemassa ja lopullisen niitin sai kunnian iskeä käsittämättömällä lentolyönnillään Grahn. Hillityt tuuletukset ja kättelyt, super-tiebreak kotiin 10-7 ja koko ottelu erälukemin 2-1 (3-6, 7-5, 7-6).
 
Johan: 
Hyvä matsi oli, jee!
Comments